Tietoja minusta

Oma kuva
Tammi-helmikuun taitteessa Pian nelivuotias Schapendoes-narttu Lumikuono Esperanza a.k.a Est(h)er a.k.a Estu pääsi riiaamaan LUMIKUONO BASAJAUN a.k.a Basson kanssa. Tästä alkaakoin uusi vaihe koirulaisen ja minun elmässä. Tämän blogi syntyi halusta kertoa hiukan Esteristä ja pentujen odottelusta.

Translate

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kalkkiviivoilla, pentuja iloa, surua - ja toivoa



Kun Estun ”laskettuaika” alkoi lähestyä, niin jännitykseni kasvoi ja kurkin kännykkääni aina silloin tällöin, jännittäen viestiä, alkaneesta synnytyksestä tai mahdollisista komplikaatioista. Asiaa ei auttanut puhelimeni temppuileva akku, joka tietenkin sammui juuri etkeä ennen kuin, Mari lähetti minulle viestin Pääsiäissunnuntaina viestin Estun ruokahaluttomuudesta ja, että vauvoja voisi tulla pian.  – Sen verran olen taikauskoinen, etten tohtinut päivittää tätä tietoa Blogiin, ennen kuin pennut syntyisivät.

Tähän väliin kuitenkin mahtuukin ”mamma kerhomme osalta iloa ja surua. Aloha-beagle sai neljä pentua poikaa ja yhden tytön ja Sol-Australian kelpien ainokainen kuoli tytön kohdussa.

Pääsiäinen kului ja toivoin, että pennut syntyisivät keskiviikkona 3.4. äitini 70V syntymä päivien kunniaksi, jolloin ensimmäisestä astutuksestakin olisi  61 vrk. Eipä kuulunut pentuja ja torstain ja perjantain välisenä yönä näin aivan liian todentuntuista painajaista. Unessani Mari soitti minulle olevansa viemässä Estheriä eläinlääkärille ”pysähtynen synnytyksen vuoksi, verta oli kyllä tulossa jne jne. – ja soittaisi minulle myöhemmin”.
Kun sitten heräsin, niin huomasin, että – jälleen - puhelimestani oli akku loppu. Olin kauhuissani, ”kuinka olin saattanut nukahtaa odottaessani tietoa Estun voinnista”. – Vähitellen ymmärsin, että kyse oli vain painajaisesta.

Perjantai illalla huomasin, jonkin sortin ”ahdistusta” – sellaista, josta teki mieli ”avautua jollekin” , mutta jota itse pidin osin ”hömppänä”, kun onhan tässä nyt kyseessä ”vain koiran synnytys, ja kaiken lisäksi kokeneen kasvattajan huomassa” , ja mitäs sitä nyt painajaisista höntyilemään”. Silti oli vaikeaa ravistella tuota tunnetta pois.
Hassua, sillä samoihin aikoihin, kun aloin ”todella hermoilla” oli Estu alkanut ”hehhettämään” – siinä malliin, että kohta tapahtuu jotakin. Olihan typy alkanut rakennella majaa puolen päivän jälkeen, mutta varsinaiset synnytystouhut tyttö aloitti illalla. Klo 23 aikaan syntyikin ensimmäinen pentukainen. Tuona yönä syntyi kaikkia kolme prinssiä ja kaksi prinsessaa. Kaikki todella pieniä; vaikkakin siis täysi-ikäisiä.

Varoittelin itseäni kahdesta kriittisestä vuorokaudesta; etenkin kun pennut olivat niin pieniä – ja vaikka kerroinkin avoimesti ilouutisia. Tarkastin kännykkäni aina silloin tällöin – ja kiroan sen huonoa akkua. Ja niinhän siinä kävi, että Marilta tuli viesti yhden prinsessan kuolemasta. Ihme kyllä se pentueen pienin; toinen tytöistä porskutti edelleen, vaikka sen puolesta Mari oli ollut eniten epäileväinen.

Kyllä minua itketti pikku-prinsessan kohtalo, vaikka järki sanoikin ja sanoo, että näin paras; ei tytöstä olisi ollut eläjää kitalakihalkion kanssa. Toivon, ettei pienokainen kokenut suurta nälkää tai janoa ennen kuolemaansa. Voin ajatella, että pienokainen sai hetken olla Estun karvojen lämmössä ja sisarustensa seurassa ja pääsee nyt koirien taivaaseen. Siellä ei yksi kitalakihalkio menoa haittaa. Teki hyvää, jutella asiasta parinkin ystävän kanssa, joista suurimman vyörytyksen sai päälleen, ”isukin” omistaja, Kata. On jännää, kuinka minua voin niin surettaa pienokaisen kuolema, vaikka en ole edes nähnyt pentuja luonnossa. Ehkäpä sitä itkee samalla muutakin; kukapa ties mitä. Ja tietenkin huolta, että Estulle olisi voinut käydä synnytyksessä jotakin. En osaa sanoa, osaako koiraemo kaivata yhtä pentua, kun seurassa on vielä neljä.

Toivon että, muiden pienokaisten taival on nyt helpompi, mutta en vielä hengähdä helpotuksesta. Odotetaan, nyt sen verran, että pentujen paino alkaa nousta. – Toki tarmoa niissä kuulemma riittää. Siis toivotaan, toivotaan... Aivan kuin Estherin virallinen nimi ESperanzakin kehoittaa. 




Tässä on Estun Viisikko - Alkuperäinen kokoonpano 

Enhän minä muuten kakkua ja karkkia söisi, mutta.....

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

EStusta ei mitään uutta, Mammakerhosta hyvää ja huonoa



Mammakerhostamme on kuitenkin kuulunut ristiriitaisia uutisia. Ensiksi Aloha-Beagle sai neljä tervettä pentua ja seuraavana päivä Sol-Australiankelpielle tehtiin keisarileikkaus ja ilmeni, että ainoa pentukainen oli kuollut. Sol selvisi leikkauksesta ja voi kuulemma hyvin. Samalla kun odottelen jännityksellä Estun lähestyvää synnytystä (ja oikeastaan hiukan  toivon, että synnytys olisi  tänään äitini syntymäpäivien kunniaksi), ajatukseni ovat Solin isännän luona: Hän ei ollut vain toivonut Solin tiineyden päätyvän hyvin, vaan myös saavansa Solin pennun itselleen. 
 
Kasvattajakurssilla käytiin läpi myös näitä murheellisia tapauksia ja joku sanoikin, että jokainen kasvattaja tulee jossakin vaiheessa törmäämään näihin ikäviin tapauksiin. Näin kaiketi voikin olla, ainakin jos kasvatustoimintaa on paljon. Itse tiedän ”läheltäni” erään toisenkin tapauksen, jossa synnytys ei päätynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä tapauksessa yksi pennuista selvisi, mutta pari sinnittelijää oli liian heikkoja jatkaakseen taivaltaan koiruuksien maailmassa. Useampi tietämäni tiineys on kuitenkin onnistunut hyvin ja uhkaavatkin tilanteet ovat päätyneet mukavasti.

Ja juuri tätä kirjoittaessa sain Marilta ”ei mitään uutta-viestin”: Nyt on mennyt 61 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta, eli aikataulussa mennään. Hyvä niin.

Onnittelut Hannalle,Tommille ja Alohalle ja halauksia Narnole ja Solille!
Estun varmastikin onnisttelisi koiramaisesti Alohaa ja lohduttaisi Solia!



Tässä on vielä aika ottaa kauneusunia

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pari kuvaa




Tässä Estu harjoitteli P-pentueeseen syntyneen pienokaisen kanssa mitä tuleman pitää
Kuva: Katariina Keinänen, 22.3

Vielä on aikaa viettää keittiössä ja kerjätä herkkuja
Kuva: Katariina Keinänen, 22.3.



Kyllä Estukin on paikkansa löytänyt,  Mitäs sitä koiransängyssä olemaan kun ihmistenkin vuoteessa on tilaa
Kuva: Mari Jänisnimi,  22.3.



Voi tuota masua, niin mielelläni sitä rapsuttaisin.... siellä ne pennut ovat!
Kuva: Mari Kiviniemi? 22.3.

Iskäkoira Basso esittäytyy


Lumikuono Basajaun ” Basso ” muutaman päivän kuluttua 5v-päiväänsä viettävä herrasmies. Rento ja mutkaton tyyppi, joka tykkää (melkein) kaikista  Remmissä ollessa koettaa vastaantulijoita komennella, mutta irrallaan ollessa aina valmis leikkiin, iloon ja hauskanpitoon! Rakastaa kesällä vettä ja talvella lunta. Ryplää kesällä kaikissa mahdollisissa rapakoissa missä vain vähänkin voi. Lelut ovat kovassa huudossa ja suosikki-Ihaa nro 3 on jo menossa.
Komeaksikin poikaa on tituleerattu monen eri tuomarin taholta. Tittelirivi näyttää seuraavalta CIB FI EE LV LT BALT MVA LTW-13 eli suomennettuna: Kansainvälinen, Suomen, Eestin, Latvian, Liettuan, Baltian muotovalio sekä Liettuan voittaja-13. Komeuskisojen lisäksi Basson kanssa harrastellaan tokoa ja tavoitteena olisikin lähteä tänä vuonna kisailemaan ja ehkäpä saavuttaa joskus se koulutustunnus TK1. Myös agilityä, paimennusta ja hakua ollaan kokeiltu.
Terveystarkastuksissa Bassolla on A/A lonkat ja 0/0 kyynärät. Silmissä on kaksi ylimääräistä ripseä ja todettu coloboma kennelliiton paneelissa. Neljän eri silmiin erikoistuneen eläinlääkärin lausunnon mukaan se ei vaikuta koiran elämään mitenkään. (Ensimmäinen schapendoeseilla todettu tapaus).
Kepposiakin Basu osaa tehdä… Joskus ei niin kamalan mukaviakaan.. Viime jouluna herra päätti syödä kokonaisen kalkkunafileen verkkoineen päivineen joka oli pöydällä jäähtymässä… ja varasti sen niin taidokkaasti ettei edes astia ollut kaatunut. Kerran näyttelyyn mennessä se hyppäsi takaikkunasta pihalle ja viipotti häntä sojollaan pitkin maita ja mantuja… Lämpöpatteriksi Basson saa aina.. Nukkuu vieressä sängyssä ja joka päivä lullutellaan sylihoidossa.
Tutustumaan saa tulla ja jos kysymyksiä on niin vastailen niihin mielelläni ja autan jos vain suinkin voin! Ja toki olisin onnellinen jos kuulen pentusista myöhemminkin niiden muutettua omiin rakastaviin koteihinsa 
katariina.keinanen@gmail.com

Linkki jalostustietojärjestelmään Basson tietoihin



Lumikuonollassa on uusi emäntä - ainakin Estun mielestä


Estu on alkanut ”emännöimään” Lumikuonolassa; komentelemaan muita koiria. – Mari piti tätä merkkinä kotiutumisesta – ja hyvä niin. On iva tietää, että tyttö kokee olonsa sen verran kotoisaksi, että uskaltaa vaatia omaa tilaa, esim. sohvatyynyllä. Ei tämä emännöinti ole johtanut tukkapöllyyn tai muuhun vastaavaan, vaan on ollut ihan kuono-sanallista. Mari kertoi, että kun Lumikuonolan vakiasukas Onerva oli pyrkinyt Estun valloittamalle sohvatyynylle, oli Estu pörissyt aluksi ja sitten antanut Onervan tulla lähelleen. Keittiössäkään Estu ei ole arastellut sanoa sanaa tai toista ja tehnyt selväksi että keittiö on hänen(kin) aluetta.

Tällaisia uutisia kuulin jo viikko sitten. Oli mukava kuulla Tytön kotiutuneen, onhan synnytys varsin pian käsillä. Onhan Estu Marin sanoja käyttääkseni ”emännöinyt” täällä kotona. Tyttö on pörissyt sängylläni tai omassa pedissään, joillekin sinne pyrkiville koiravieraille, mutta olisin, luullut että rohkaistuminen moiseen veisi hiukan enemmän aikaa.

Nyt tätä kirjoittaessa alkavat päivät synnytykseen olla jo yhden anturan varpailla laskettavissa. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Läksiäis- ja juhlamielellä




Estun "rattopojalla", Whiskeyllä, oli 7 vuotissynttärit 13.3. ja siinä niitä viettäessä vietimme myös Estun
läkisiäisiä. Tunnelma oli hyvä ja herkut maittavia ja niitä oli varsin riittävästi!



Tuhottu parissa sekunnissa 




Sitten seuraavana päivänä jäälle käelemään uuden schapendoes-tuttavuuden kanssa. Rane on kolme-vuotias ihana uroksen tursake.



"Jäätikkökävelyn" jälkeen maistuisi kyllä joku herkku!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Estun mammaloma alkoi

Linnanmäen kukkulalla  paria päivää ennen Lahteen menoa

On mennyt lähes viikko, kun vein Estun Lahteen aloittelemaan mammalomaansa. Tunteet olivat ja ovat vieläkin hiukan ristiriitaiset: Edessä olevat kolmen kuukauden ero tuntuu pitkältä, mutta tiedän että tyttö on hyvässä hoidossa ja hyvää ja taidokasta hoitoa rakkaudella ja ympärillä on aina leikkikavereita. Ja toki, kyllähän minä pääsen kyläilemään pentujen synnyttyä. On hassua, kun huomaan tekeväni jotakin ihan kuin tyttö olisi vielä kotona: nousen varovaisesti sängystä (Estu makoilee monesti puolittain sänkyni alla), sanon jotakin kotiini tultuani jne.

Oli ihanaa saada Marilta viesti ensimmäisen yön jälkeen ”Kaikki hyvin viesti”.  Estu oli jo ensimmäisenä yönä löytänyt tiensä isäntäväen sänkyyn nukkumaan keittiössä nukkumisen sijaan”. Tieto ilahdutti… Tyttö oli kotiutunut siinä määrin että oli lähtenyt ”vieraaseen sänkyyn”. Ja liekö Estun kotoutumista auttanut se, että oma emokin asustelee Lumikuonolassa.

Ystäväni kyseli Estun tulevien pentujen väreistä. Onhan isä varsin väritykseltään tummanpuhuva. Totesin, ettei kasvattajien peruskurssi riittäisi, muuhun kuin spekulointiin ja käännyin Marin puoleen. Kävi ilmi, että vaihtoehtoja on kuulemma laidasta laitaan; koska Sekä Estun, että Basson perimässä on tarjolla erilaisia värimahdollisuuksia. Voi olla Estun kaltainen musta-valkoinen, Isän kaltainen tumma tai sitten sitten ruskeahkoon menevä. Kaikki kivoja värejä. Tietysti meillä jokaisella on omat mieltymyksemme. Vaikkei se väri rapsutustuntumaan vaikutakaan.

Tosiaan tuli tuossa käytyä kasvattajan peruskurssi ja nyt voisin teoriassa hakea Kennelnimeä. Voisihan tuota, mutta ainakaan vielä minulla ei ole suunnitteilla alkaa varsinaiseen kasvatustoimintaan. – Tarvitaan vielä lisää tietoa ja kokemusta – ja sopivat asuinolosuhteet – ja riittävästi pääomaa. Jo, ajatus siitä kuinka opettaa 5-6-7 kuukauden ikäisiä pentuja ulkona liikkumiseen kerrostalo-olosuhteissa. Ehkäpä 1-3 pentua vielä menisi, mutta 8-10 olisikin ihan eri juttu.  Ajatus pentueen synnytyksen valvomisesta yksin tuntuu kanssa aika hurjalta. Kiitos vain yliopistosairaalamaailmasta takkiin jäänyt ”kaikki vähääkään sairauteen/hyvinvointiin liittyvä voi ennä muutamassa sekunnissa päin prinkkalaa ja tarvitsee spesialistin” .  Mutta kukapa tietää, ehkä jonakin päivänä minulla on kennel, jossa pyörii iloinen pentua. Nyt on olen iloinen, että Estu synnyttää ja hoivaa pentunsa turvallisissa tai taitavissa olosuhteissa.











Matkalla lahteen 09.03.2013

Viimeinen kävely linnanmäen kukkulalla ennen Lahteen lähtöä